Indeksointi

Kideakseleita käytetään kiteiden määrittelemisessä indeksoinnin avulla. Indeksoinnissa kiteen pääasialliset pinnat määritellään sen mukaan, missä kohtaa ne leikkaavat kutakin kideakselia. Nykyään käytettävä indeksointitapa on ns. Millerin indeksi englantilaisen kristallografin W.G. Millerin mukaan.

Indeksien laskennassa käytetään parametrikerrointa eli eri akselien välisiä suhteellisia pituuksia, jotka on lavennettu kokonaisluvuiksi. Indeksiä laskettaessa kerrotaan parametrikertoimet sopivalla suhdeluvulla ja suhdeluvuista otetaan käänteisluvut. Tulos merkitään ilman välilyöntejä tai - merkkejä normaalien sulkujen sisään. Mahdolliset miinusmerkit merkitään numeron yläpuolelle. (Tällainen merkintä ei valitettavasti onnistu normaaleissa tekstidokumenteissa joten negatiivinen indeksi on merkitty yliviivauksella.)

Esimerkkejä:

Rombisen järjestelmän kiteen peruspinta:

Sävytetty pinta on osa täydellistä kidettä. Se leikkaa a1- ja a2 akseleita yhden suhdeluvun etäisyydellä ja c:tä yhden suhdeluvun etisyydellä.
Tällöin saadaan suhteiksi 1:1:1.
Koska ykkösen käänteisluku on yksi, saadaan indeksiksi (111).

Trigonisen kiteen peruspinta:

Sävytetty pinta leikkaa a1-akselia +1:n etäisyydellä, a3-akselia -1:n etäisyydellä, ja kuvitteellisesti jatkettuna a2:ta noin +2:n etäisyydellä. C-akselia se ei leikkaa lainkaan. Suhdeluvuiksi saadaan siis 1:-1:2:&infin.
Käänteislukujen suhteet ovat 1: -1: ½: 0
Kokonaisluvuiksi lavennettuna 2:-2:1:0

Indeksiksi saadaan siis (2210)

Kiteiden indeksointia valottava materiaali ei vielä ole valmista.